Korven asukkaat

Salmien ja lyhyiden koskisten jokien erottamina seuraavat toistaan epätasaisten vaarojen kehystämät haarautuvat järvet, joihin yhtyy lukemattomia pieniä vesireittejä. Synkkien korpien ja kymmenien peninkulmien kinttupolkuverkostojen takana sijaitsevat vaarakylät. Luonnontilaisia nurminiittyjä on paljon. Lopun alueesta täyttävät reunattomat, märät ja aavat suot.

Syvällä korvessa asuvien mökin muorien ja ukkojen kansanrunouden taidon kirvoittaa erämaa. Kaikki on omassa hallussa.

Kansan sielu on olosuhteisiin täysin sopeutunut. Päivä saa tulla ja toinen mennä. Mitään kiirettä ei ole, kunhan elämä vain jollain tavalla läpäistään. Siinä on koko elämisen viisaus ja taito.

Talonhaltija saa ensimmäisen valkean kodissa sytyttäneen sielun. Haltija on majoissakin, joissa on kolme yötä pidetty tulta. Haltija valvoo elämänmenoa ja ilmestyy käännekohdissa: tulipalojen, syntymien ja kuolemien edellä. Jos haltijaa loukataan, se saattaa muuttua pahaksi. Hyrynsalmen Kaartilassa ei haltija antanut maata yksinään. Yöllä se kuorsasi ja läjäytteli pöytään kämmenellään.

Tietäjät suojelevat kyläläisiä valkoisella tai mustalla magialla. Taikapussista voi vierähtää kuolleen ihmisen silmä, sormi tai hiuksia, punaista lankaa, karhun ja käärmeen hampaita ja pääkalloja, hautausmaan multaa ja ukkosen polttamaa puuta. Jotkut myrrysmiehet osaavat myös parantaa. Kylässä on myös muita parantajia: ruusunsiteen tekijöitä, verenpysäyttäjiä, hierojia, kuppareita ja yrttilääkitsijöitä.

Ollit ovat pieniä, mustia ja isopäisiä tietäjän apulaisia. Ristijärven Pyhännällä Eskolan ukko rakennutti yhtenä juhannusyönä sata metriä pitkän karjasillan vetelän suon yli. Ukko paineli metsään mukanaan seitsemän kirvestä. Näkymättömät kädet tarttuivat kirveisiin ja alkoi kuulua kova hakkuun läiske. Ukko hoki ja hoputti: “Yhtä aikaa, yhtä aikaa”. Mutta muita ei näkynyt kuin ukko yksinänsä.

Vedenhaltijat ovat kalan, lehmän tai hevosen näköisiä, suurisilmäisiä ja suurikorvaisia. Ne varoittelevat hukkuneiden edellä. Suomussalmen Aittokosken haltija hoki kerran: ”Aika joutuu, eikä mies joudukaan.” Emäjoen Seitenoikean koskenhaltjia vaikeroi hukkuneiden edellä.

Helmenpyytäjät näkevät unessa raakun paikan. He pesevät kasvonsa sen joen vedessä, jossa päivän viettävät. Jos helmen löytää, on varaa ostaa vene ja lehmä.

Maahiset elävät vaikeapääsyisissä louhikoissa ja rotkoissa. Niillä on toisessa jalassa varpaat taaksepäin, toisessa eteenpäin. Hyrynsalmen Hakokylän Pahakankaan hiidenkirkossa asuu maahisia.

Metsänhaltijat voivat suuttua ja vangita karjan metsänpeittoon. Karja palautetaan riitein. Pukeudutaan lehmän kaulaimiin ja elävään hopeaan ja tehdään männystä kiikarit kaivamalla puunpalasta kaksi oksaa pois. Kun niiden läpi katsoo metsään, näkee karjan. Metsänhaltija itse voi olla punaisen, nuppapäisen ja ymmyrkäisen lehmän muotoinen.

Karhunkaatajat ovat voimamiehiä. Karhu-Kyröläinen syö karhun sisuskaluja, hypähtelee, karjaisee ja pistelee karhuja kuin särkiä vartaaseen. Kyröläiselle karhu ei mahda mitään, mutta tavallisen kuolevaisen se voi lumota ja tehdä voimattomaksi. Hevosenkin laukka muuttuu niin raskaaksi, että se uppoaa vuohisia myöten kuivaan maahan.

Piiat ja rengit myyvät nahkansa kekristä kekriin ja riemuitsevat römppäviikolla. Silloin otetaan takaisin vuoden rasitukset. Tanssia hiksutellaan porokengissä ja nurkassa vinkuu viulu.

Myllytonttu on myllyn ensimmäinen jauhattaja, joka avustaa yksinäistä mylläriä. Jos mylläri torkahtaa, porsaassa ovat viimeiset jyvät ja myllynkivet pyörivät pian tyhjää, herättää tonttu: ”Mylly nietua kitkuttaa.” Hyrynsalmen Syväjoen Komulankönkään myllyssä asuu kuulu tonttu. Puolangalla myllynhaltijaa on sanottu tuppisilmäksi.

Tervanruukaajat uskovat, että jos käärme ui joen yli suussaan palava tuohikäppyrä ja vie sen tervahautaan, niin terva palaa yhdessä yössä. Tervan kuskaajat uhmaavat koskissa luonnonvoimien hirveää mahtavuutta. Koskien vihaiset hengettäret vaativat raskaita uhreja. Tervakontrahti on usein kahle, josta vapautuminen vie koko eliniän.

Rumat henget kuljettavat lapsia ja voivat syöttää niille räkää ja hevosen lantaa. Suomussalmen Kiannankylän Keträssä ruma kuljetti lasta. Ruma oli suuri mies, jolla oli isot kädet, pitkät kynnet ja yksi silmä kuin hevosella keskellä otsaa. Joskus ruma ilmestyy sumuna.

Jätkille riittää kun on halko pään alla ja tuppivyö peittona. Savottakämppäkin on koiran kaulaan salvettu. Ennen metsää oli niin paljon että aurinko pimeni. Nyt metsät ovat yhtiön hallussa ja hakatut. Moni on myynyt omat korvikot pohjineen. Joku jätkistä on kulkuri. Heissä elää outo levottomuus.

Laukkuryssien mukana kulkevat turkikset, kala, hamppu, karamellit, silkki ja runot. Ananias Omenainen ja Napsu-Yrjö myyvät rihkamaa, nappia ja naskalia. He ovat lainsuojattomia. Jos laukkurin tappaa, ei koira perään hauku. Kainuun poikki on kulkenut luonnon muovaama väylä Pohjanlahdelta Vienan Kemiin.

Paarmuskat päästävät lapset maailmaan. Kun synnytys alkaa, sytytetään tuiju akkunalle. Silloin Selkäniemen mummu osaa lähteä soutamaan järven yli apuun. Töllien sikiökatraat ovat kymmenpäiset.

Tyhjöset ovat levottomia vainajia. Ne sytyttelevät kesähelteellä pellon reunamia, nakkelevat esineitä uunin päältä sekä tökkivät ja näpistelevät nukkuvia. Ne kaipaavat, koska ovat hautaamatta. Jos painajainen tulee kiusaamaan, niin se on kuollut ihminen joka tulee.

Piru tai levoton vainaja voi joskus ilmestyä venyvänä pitkänä hahmona. Pirut kurkistelevat puiden latvojen tasalta ja katselevat kurkihirren korkeudelta. Suomussalmella piru kiersi kerran vainajan arkkua suuren ja ruman koiran muotoisena.

Keijukaiset, manalaiset ja kööpelit ovat pahaa kirkonväkeä. Ne ovat silmäpuolia renkkanoita, rusikoituja ja lyyhiä. Joltain puuttuu käsi, joltain jalka. Kun ottaa taikapussiinsa kirkon multia, saa keijukaisia mukaansa. Kerran Norppanen kulki humalapäissään Ristijärven hautausmaan ohi. Vanha olento lähti häntä seuraamaan. Norppanen huusi: "Tulehan, van liinatukkasi muuten täällä mustuu." Siihen haamu jäi.

Herrat ovat oma lukunsa. Piirilääkärit taistelevat sydänalatautia, reväsintä ja matoa vastaan. Apteekkarit myyvät pirunpaskaa ja mustia leninintippoja. Vaatimattomat metsänhoitajat kulkevat sarkapuvussa ja syövät petäjärieskaa. Kirkkoherrat keräävät kymmenykset.

Trullit ovat pahasilmäisiä kyläläisiä. Ne leikkelevät lampaiden villoja ja sonnien nahanpalasia. Uskotaan että he saattavat muuttaa itsensä talikoksi navetan nurkkaan. Jos varren katkaisee, voi oman kylän akalta murtua selkä. Kateellisten varalta pitää jatkuvasti suojautua.

Parat keräävät rikkautta noitaemännilleen ilmestyen ruman linnun tai sammakon hahmossa. Pää on paralla kuin lankakerä. Para synnytetään kirnuamalla alasti umpilammella sanoen: ”Synny para, kasva para voita ja maitoa kantamaan. Ei ole korvaa kuulemassa, eikä silmää näkemässä. Saat puolet sielustani ja puolet ruumiistani.”

Huuhdanraatajat sytyttävät kasket tyynellä ilmalla ja tartuttavat tulen raiviolle viertämällä palavilla varvuilla. Ennen metsät eivät olleet kenenkään. Ne olivat yhteiset.

Ruotilaiset ja kerjäläiset syövät piikkistä velliä. Elämä on viheliäistä. He makaavat saunanloukossa pehkuläjässä. Ei ole vaatetta, ei mitään. Keisarivallankumouksen aika oli huonoa. Silloin leipämaasta ei saatu ruokaa ja kaikilla oli nälkä.

Rapparit, venäläiset verikoirat, vainosivat Kainuussa 1500–1700 -luvuilla. Ihmiset pakenivat karkusaunoihin ja kylvivät ohranjyvät hangelle. Polttosota jätti pelon.

Rikolliset, kuten Myrkky-Tiina pitää ketunmyrkyllään huolen siitä, etteivät kytömäkeläiset elä liian vanhoiksi. Hän on suurin rikollinen, mitä Kainuun kihlakunnassa tunnetaan. Puolangan Auhon Paha-Paavokin muistetaan 1700-luvulta. Hän keihästi, ryösti ja polki suohon kahdeksan aikalaista.

(Lähteet: SKS KRA, SKNA, Oulun maakunta-arkisto, Kansallisarkisto, Myllyniemi Satumaarit: Kenttätyöhaastattelut 2003–2013.)

EU ELY Tuki